Nuorgam-Hanko pyöräilyprojekti, Jessen ja Jussin yhteenveto

Lähtö Varkaudesta 23.7.2013

Matkamme Nuorgamiin alkoi heti aamulla yövuoroni jälkeen. Ford Mondeo oli pakattu valmiiksi jo edellisenä iltana niin, että ajoin töiden jälkeen hakemaan muut matkakumppanit, eli Jessen, Nean, Venlan ja Jarin. Venla ja Nea olivat meidän apukuskeja, joiden tehtävänä oli ajaa auto kotiin seuraavana päivänä. Venla ajaisi autoa ja Nea pitäisi kuskia hereillä, sillä Nealla ei ole ajokorttia. Nyt menomatkalla kuskinpenkille siirtyi Jari paremmin nukkuneena. Itse yritin nukkua sen mitä autossa pystyn yleensä nukkumaan, eli en ollenkaan.

Oma valmistautumiseni olisi voinut olla hieman parempi, mutta joskus ympäristö, työ ja perhe vaikuttavat valmistautumiseen. Olisihan se hienoa, jos pystyisi keskittymään ja valmistautumaan pelkästään yhteen asiaan muiden tekijöiden häiritsemättä valmistautumista. Unet tosin jäivät liian vähäisiksi ennen reissua. Melkein 3 vuorokautta 2,5 tunnin unilla. Takana puolitoista viikkoa ylitöitä ja päiviä, mitkä piti tehdä kaverille että kaveri tekee minun työvuoroja poissa ollessani. Lisäksi vielä muita asioita mitkä Mr Murphy lisäsi listaan. Kuolema kuittaa univelat, veteraanit sanoisivat. Siihen minulla ei ollut lähtöpäivänä enää lisättävää.

Kuopiossa pidimme ensimmäisen pysähdyksen. Totesimme heti alussa, että polttoainetta menee enemmän kuin normaalisti kahden polkupyörän ollessa katolla ja yhden peräkoukussa, ja painoa toi lisäksi meidän matkatavarat. Kajaanissa pidimme pienen paussin myös, kevyttä purtavaa ja juotavaa. Matka jatkui kohti pohjoista Rovaniemelle. Rovaniemellä pidimme kunnon ruokatauon Pizza Raxissa. Matkamme jatkui mahat täysinä ja hyvillä mielin, kunnes Fordin hehkuvalo alkoi välkyttämään ja tehot hävisivät. Siitä alkoivat meidän reissun ongelmat. Soitimme Wetterin Fordhuoltoon Rovaniemelle ja jätimme soittopyynnön huoltopäällikölle. Odotimme noin tunnin eikä mitään kuulunut. Tein päätöksen, että nyt loppui odotus ja ajamme riskillä 20km matkan Rovaniemelle auton merkkiliikkeen pihaan.

Auto saatiin ajettua lopulta liikkeen pihaan ja liikkeessä kerrottiin, että he eivät ehdi vikakoodeja tarkistelemaan sinä päivänä, ehkä seuraavana päivänä jossain välissä. Niinpä Ford oli jätettävä Rovaniemelle odottamaan noutajaansa. Yritimme tuskaisesti selvittää eri vaihtoehtoja saada kyyti Nuorgamiin. Vaihtoehtoja mistä haimme ratkaisua oli monia, minun rauhanturvaajatuttava Ivalossa, Jarin kontakti Rovaniemen paloaseman kautta ja autovuokraamot, joissa ei tuntunut löytyvän meille sopivaa autoa. Lopulta meillä kävi tuuri ja Jari sai vuokrattua meille ison pakettiauton. Näin matkamme kohti Nuorgamia noin 3-4 tunnin viivästyksen ja säätämisen jälkeen saattoi jatkua.

Fordin Turbo hajosi n.20km Rovaniemen jälkeen

Onneksi saatiin monien ongelmien jälkeen vuokra-auto.

Matka Nuorgamiin jatkui tällä isolla pakettiautolla. Jari ajoi kohti pohjoista tyttöjen pitäessä juttuseuraa, minä ja Jesse olimme pimeässä takaosassa varusteiden kanssa. Tämä auto oli kuitenkin ainoa vaihtoehto minkä saimme järjestettyä. Sodankylässä pidimme pienen tauon ja vaihdoimme kuskia. Tytöt olivat takaosassa ja me ukot etuosassa Utsjoelle asti, missä suoritimme taas vaihdon toisinpäin.

Saavuimme viimein Nuorgamiin ja kello taisi olla yli pyolenyön. Saimme tankattua auton ja todella väsyneet ja kylmissään olevat tytöt jatkoivat matkaansa kohti Utsjoen majapaikkaansa. Minua huolestutti todella paljon siinä vaiheessa kun tytöt olivat lähtemässä, varsinkin kun tiesin että heidän yöunensa tulee jäämään todella lyhyiksi. Heidän oli ehdittävä Rovaniemeltä lähtevään junaan vielä samana päivänä heti puolenpäivän jälkeen. Matkaa Utsjoelta Rovaniemelle olisi kuitenkin noin 450km. Matkalla olisi vielä vaarana väsymyksen lisäksi porot, mitkä olivat aiheuttaneet paljon onnettomuuksia kyseisellä tieosuudella.

Nuorgamin yöpymispaikka

Nuoren miehen ongelmat, sosiaalinen media vie sähköä ja sitä on pakko ladata sieltä mistä sitä saa.

1. Päivä Nuorgam-Utsjoki-Kettujoki 162km

Olin hieman uninen kun heräsimme ennen seitsemää upeaan arinkoiseen aamuun. Tästä sen sitten pitäisi alkaa, meidän ensimmäisen pyöräilypäivämme. Tavoitteemme oli jaksaa polkea Inariin, josta yrittäisimme löytää yöpymispaikan. Nyt piti kuitenkin pakata tavaroita joita olin ottanut Fordista mukaan. Tavaroita, mitä ei voinut jättää autoon pitkäksi aikaa. Näiden tavaroiden lisäksi minulla oli taakkana vielä teltta, joten pyöräni lasti oli vähintään kaksinkertainen Jesseen tai Jariin verrattuna. Olimme Jessen kanssa pakanneet jo Varkaudessa välttämättömät varusteet ja 2 päivän muonat. Nyt meillä oli ainakin energiapatukoita, nuudeleita, pastaa, pähkinöitä, karkkia ja muuta evästä varmaan 5 päiväksi. Hyvä että on energiaa!

Lähtö Nuorgamista 24.7.2013

 Vihdoinkin pääsemme polkemaan. Tuntui hieman oudolta kun pyörä painoi niin paljon, mutta ajattelin että siitä se kevenee matkan edetessä. Saavutimme Utsjoelle aika nopeasti Jarin polkiessa jonkin matkaa meidän edellä. Katselin samalla GPS:n näyttöä, joka antoi reilun 22km/h nopeutta ja ajattelin että aika kova vauhti heti alkuun. Jari kertoi Warkauden Lehdessä matkanopeudeksemme noin 18-20km/h, niin vauhti ei veisi kaikkea voimiamme, varsinkin kun matkassamme on 15 vuotias nuorimies. Tarkoitus olisi tuoda kaikki tavoitteeseen onnistuneesti tiiminä ja projekti olisi täydellinen. Utsjoelle mennessä olin aivan kuin unessa kun ihailin Tenojokea ja tunturimaisemia. Sanoinkin Jesselle, joka on kova kalamies, että joskus palaamme tänne ihan kalareissulle ja rentoutumaan. Jessen ilme oli sellainen, että tapahtuisipa se mahdollisemman nopeasti! Aivan mahtavan kaunista maisemaa.

Upea kalajoki ja maisemat. Vielä me Jesse joskus sinne menemme.

Komeita mäkiä ja kapeat tiet.

Mäkien nostaessa sykkeitä ja maisemien niitä laskiessa, Utsjoki tuli yllättävän nopeasti vastaan. Pidimme pienen tauon grillin pihassa. Täytimme vesipullot ja söimme energiapatukat Jarin tuskaillessa blogin kanssa. Luulin, että päivittäisimme blogin päivän päätteeksi Jarin tabletilla, mutta Jari halusi tehdä blogia päivittäen sitä monta kertaa päivässä. Jarin touhutessa blogin kimpussa kaikki aikaisemmat päivitykseni hävisivät ja tilalle tulivat Jarin kirjoittamat päivitykset. Se latisti hieman omia fiiliksiä, kun en ymmärtänyt miksi tätä ei voitu tehdä niin kuin oli suunniteltu, tiimissä.

Jari päivittää blogia Utsjoella

Matka jatkui Utsjoelta kohti Inaria. Pienen matkan poljettuamme Jari alkoi ottaa etäisyyttä meihin, mutta päätin, että menen Jesselle ja itselleni sopivaa vauhtia, matkaa kuitenkin Hankoon on vielä jonkin verran jäljellä ja ei kannata väsyttää itseään liian kovalla tempolla. Noin 100km jälkeen pidimme Jessen kanssa taukoja noin 20km välein. Juomat täydensimme puroista. Keli oli todella hyvä ja hyttysiä tai mäkäräisiä ei ollut paljon. Porot olivat jänniä otuksia: ne eivät pelänneet autoja tai moottoripyöriä, mutta polkupyörän nähdessään ne säikähtivät ja juoksivat metsään piiloon. Jotkut isot hirvakset olivat säyseitä ja ihmettelivät outoja savolaisia kulkijoita.

Poro ihmettelee outoja kulkijoita.

Olin pitänyt matkalla yhteyttä Afganistanin palveluskavereihin Jaskaan ja Olliin. Jaska toivoi kovasti, että menisimme saunomaan hänen Kuningaskuntaansa jonkin matkaa Angelin tien suuntaan . Hän voisi noutaa meidät Utsjoen tien varresta kun saapuisimme sinne. Näin myös tapahtui. Tarkempaa osoitetta en tässä kerro, sillä se saunapaikka oli todella upea ja se sijaitsi kunnon ikimetsiköiden takana, tiettömän tien vasemmalla puolella.. Yöpaikkakin olisi ollut sama, mutta pyysin Jaskaa tuomaan meidät saunan jälkeen hieman lähemmäksi asfalttitietä renkaiden ja pyörien säästämiseksi. Yöpymispaikaksi tuli lopulta Kettujoen suvanto, noin 13km Utsjoen tiestä. Tämä tarkoitti sitä, että matkaa tuli vähän ylimääräistä, mutta mielestäni se oli sen arvoista. Kiitos Jaska vielä kerran saunasta ja oli hienoa tavata pitkästä aikaa. Toivottavasti löysitte laajennusosan taloonne seuraavana päivänä. Kiitos myös Ollille, joka oli valmiudessa auttamaan meitä Nuorgamiin, jos muuta kyytiä ei oltaisi saatu. Marsalle myös kiitoksia että olitte valmiina majoittamaan meidät tarvittaessa! Se on sitä Maimanan henkeä!!

2. Päivä, Kettujoki-Inari-Ivalo-Saariselkä-Peurasuvanto, noin 160km

Lähdimme Jessen kanssa Kettujoelta polkemaan kahdestaan, Jari oli jo lähtenyt tuntia aikaisemmin matkaan. Seuraava majoitus olisi oltava muu kuin teltta. Teltasta katkesi edellisenä iltana tukikaari, se siitä kotimaisesta laadusta. Kasasimme varusteet ja lähdimme kohti Utsjoentietä kelin ollessa taas upea. Päivä oli mukavaa puurtamista. Ihastelimme upeita puroja, jokia ja maisemia. Ivalossa pistäydyimme syömässä Kultahipussa ja jatkoimme kohti Saariselkää. Saariselän magneettimäki oli mukava nousu, joka sai hien valumaan pitkin selkää ja reidet tykkäsivät tästä ihan hapoille asti. Saariselässä pidimme toisen ruokatauon, koska tiesimme, ettemme enää ehdi muille taukopaikoille niiden aukioloaikana. Ruokaa meillä oli, mutta ei keitintä. Jarilla oli keitin ja Jari oli jo melkein yöpymispaikassa. Saariselällä kävimme veljeni Peterin luona kylässä ja oli todella mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Teki mieli jäädä juttelemaan kuulumisia hänen kanssaan pidemmäksi aikaa, koska edellisestä näkemisestä on kulunut jo melkoinen tovi. Piti kuitenkin kiirehtiä kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.

Saariselältä matka taittui aika nopeasti. Reitin profiili oli enemmän alamäkeä kuin ylämäkeä. Jari oli laittanut viestiä, että majoituspaikkamme on Peurasuvannossa. Sauna ja ravintola olivat auki klo.21.00 asti, mutta meille oli mahdotonta päästä nauttimaan näistä ylellisyyksistä. Onneksi on kuitenkin mökki ja peseytymismahdollisuudet. Saavuimme Peurasuvantoon joskus klo 22 jälkeen. Huolsimme itsemme ja Jari oli ostanut jostain pari olutta kylmään minua varten. Ne oluet hävisivät jo kuiviin ikeniin kun katsoin mökin telkkarista jotain elokuvaa. Kiitos Jari kaljoista! Teimme Jessen kanssa mukavat pasta-ateriat ja tankkasimme seuraavaa päivää varten. Olimme polkeneet noin 13 tuntia ja alkoi jo hieman tuntumaan reisissä että jotain on tullut tehtyä ja uni tuli tarpeeseen.

3. Päivä, Peurasuvanto-Sodankylä-Rovaniemi, noin 180km

Heräsin, kun Jari oli lähdössä kohti Rovaniemeä. Jesse jatkoi vielä uniaan kun pakkailin varusteita pyörälaukkuihin. Herättelin Jesseä aina välillä ja vastaus oli "joo, joo, kohta". Puhelin soi ja puhelimessa oli Arttu Harkki Radio Novalta. Olin hieman hämilläni, mutta yritin sopertaa jotain kuulumisia hänelle siinä aamutoimien lomassa. Olin aika otettu, kun meidän tempauksesta oltiin kiinnostuneita ilman Facebook tykkäyksiä. Arttu Harkki lupasi soittaa vielä uudelleen alkuviikosta ja kysellä kuulumisia. Pelkäsin jo vastatessani, että tiimi ei olisi enää kasassa, kun Jari teki selvää eroa meihin polkiessaan kovaa vauhtia eteenpäin.

Sain Jessen lopulta hereille ja pääsimme matkaan. Jessen pyörän kampien laakeri oli jo edellisenä päivänä alkanut paukkamaan merkkinä siitä, että se hajoaisi lopullisesti jossakin vaiheessa. Se ei ollut hyvä juttu ollenkaan, koska Lapissa ei ole hirveästi pyöräkorjaamoita teiden varsilla. Onneksi Jari sai järjestettyä meille Sodankylästä polkupyöräkorjaajan kesälomaltaan tekemään meille ison palveluksen. Poljimme Sodankylään ennätysvauhtia. Nopeutemme oli yli 23km/h ja löysimme korjauspaikankin aika nopeasti. Laakerin vaihto sujui nopeasti sillä aikaa kun olimme Jesse kanssa syömässä kebabia. Toivottavasti Suomen Polkupyörätukku korvaa kustannukset pyöräremontista, pyörät ovat kuitenkin vasta pari kuukautta vanhoja ja käytin ne siellä huollossa ennen reissua. Näihinkin huoltoreissuihin käytin kallista vapaa-aikaani kahtena päivänä ajamalla pyörät Varkaudesta Kuopioon huoltoon ja toisena päivänä kävin hakemassa pyörät huollosta. Tähän Sodankylän pyöräremonttiin meni rahaa 60 euroa mikä oli pois minun matkakassasta.

Sodankylästä matka jatkui kohti Rovaniemeä. Oli tuskaista katsoa Rovaniemen kilometrikylttejä, mutta jaoin itse aina matkan pienemmiksi etapeiksi, niin homma tuntui mukavammalta. Jessellä oli oma taktiikka olla ajattelematta jäljellä olevaa matkaa, se taktiikka oli sosiaalinen media. Välillä oli hauska seurata ukon touhuja matkan varrella. Lisäksi teimme saman minkä muinakin päivinä, eli 100km jälkeen pidimme tauon aina 20km välein. Söimme energiapatukoita ja pidimme nestetasapainon kohdallaan. Potkuriparkissa söimme mahat täyteen lohikeittoa ja lettuja lakkahillolla. Se tuntui olevan rakettipolttoainetta meidän kroppiin. Pidimme muutaman tauon vähemmän ja Rovaniemi tuli yhä lähemmäksi. Jari oli laittanut viestiä, että majoituksemme on Hostel Rudofissa ja hän on jo syömässä. Saavuimme Rovaniemelle hieman vaille 21 ja kävimme ostamassa hieman herkkuja paikallisesta Lidlistä ja suuntasimme kaupungille, missä Jari antoi meille majoituksen avaimet sekä kertoi majoituksen sijainnin. Kun olimme käyneet pesulla, menimme MC:lle syömään hampurilaisateriat. Uni maistui hyvältä sinä yönä.

Hankoon vaikka keula pystyssä

Kauniita maisemia

Tilapäivitykset kohdalleen

Tauolla porojen kanssa

4. Päivä, Rovaniemi-Kemi-Haukipudas, noin 205km

Lähdimme Jessen kanssa majoituksesta taas noin tunnin Jarin perässä. Alkoi tuntumaan vähän oudolta kun näimme Jarin vain illalla ja aamulla, mutta oli mukava tehdä matkaa Jessen kanssa. Tänään oli tavoitteena päästä mahdollisimman lähelle Oulua käyttämällä Kemijoen eteläpuoleista reittiä. Sitä ennen piti saada risa teltta Matkahuoltoon ja kohti Varkautta. Huonoksi onneksi Rovaniemen Matkahuolto oli kiinni. Kaiken lisäksi Garminin Colorado GPS oli mennyt mykäksi ja saman tempun teki myös puhelin. Lähdimme kuitenkin matkaamaan kohti Kemiä Kemijoen pohjoispuolta myöten, ja jossain Muurolan kohdalla pidimme tauon Sale-kaupan kohdalla. Saimme teltan Matkahuollon pakettiin ja ostimme hieman jäätölöä ja syötävää. Sain myös Jarilta tekstiviestin, että suunniteltua reittiä ei kannata käyttää, koska se oli hiekkatietä ja Jarilla oli puhjennut rengas kyseisellä tiellä. Jatkoimme matkaamme todella komeissa Kemijoen maisemissa ja ylitimme Kemijoen Tervolan kohdalta. Aurinko porotti kuumasti ja nestettä kului paljon. Kemin kilometrikyltit eivät tuntuneet pitävän paikkaansa ja matka ei edennyt juuri ollenkaan. Tankkaus ei ollut onnistunut meiltä kovin hyvin edellisenä iltana. Olisi pitänyt syödä oikeaa ruokaa, pastaa tai riisiä. Onneksi nesteet olivat kohdallaan.

Salen pihassa tauolla

Kemijoen maisemia

Kemijoen maisemia

Onneksi tie mitä ajoimme oli hyvä kuntoista ja pääsimme Tervolaan. Siellä saimme vesipulloihin täytettä ja ylitimme Kemijoen eteläpuoleiselle tielle.

Tervolan silta

Matkamme jatkui kohti Kemiä eteläpuoleista tietä väsyneissä merkeissä. Pidimme muutaman tauon, söimme nopeaa energiaa eli suklaata, että saisimme vähän buustia menoon, mutta luultavasti se, mitä tarvitsimme oli suola. Eteläpuolella oli myös muutamia puuduttavia mäkiä mitkä söivät voimiamme.

Lopultakin Kemi alkoi häämöttää. Kysyimme eräältä koiranulkoiluttajalta reittiä vanhalle Ouluntielle ja reitti oli suoraan Kemin keskustan läpi. Sanoinkin Jesselle, että nyt pitää saada ruokaa rinnan alle tai meno loppuu kokonaan. Ajoimme torille ja söimme nopeasti 2 hotdogia mieheen. Siinä syödessämme katselimme, kun känninen kemiläismies riehui kerrostalon pihalla. Jatkoimme matkaa kellon ollessa jo aika paljon ja matkaa oli paljon jäljellä Jarin valitsemaan yöpymispaikkaan Camping Merihelmeen.

Saimme hieman virtaa hotdogeista ja muutamista vetokisoista kunnanrajakylteille. Saavutimme Jarin valitseman yöpymispaikan taas noin klo. 22. Jessen pyörässä oli kuitenkin taas vikaa ja päätimme jatkaa pienen ruokailun jälkeen Haukiputaalle. Jessen pyörä piti outoa ääntä takavaihtajassa ja pyörä piti saada huoltoon. Saimme Haukiputaan lähelät Jäälistä yösijan sukulaisten luota ja mahdollisuuden huoltaa pyöriä. Serkkuni ja tätini lupasivat tulla hakemaan meidät Haukiputaalta, jos vaan jaksaisimme sinne asti. Matkaa oli sinne vielä noin 40km ja ukot aika väsyneitä. Jari ei halunnut lähteä meidän mukaan, koska oli hankkinut jo majoituksen jostain rakennuksen eteisestä.

Saavuimme raskaan päivän jälkeen Haukiputaalle noin klo.00.30 ja kyyti odotti meitä paikallisen huoltoaseman pihalla. Pääsimme Irmelin, Matin ja Papu-koiran luokse yöksi, luksusta. Saatiin käydä yöllä saunassakin ja kunnon yöpalat ennen nukkumaan menoa. Päätös pitää välipäivä sunnuntaina oli lyöty lukkoon. Se tulisi tarpeeseen, sillä varusteet ja miehet oli saatava iskuun loppumatkaksi. Harmi, että Jari päätti jäädä Merihelmeen, sillä hänellekin olisi ollut majapaikka ja huoltopaikka tarjottuna.

5. Päivä, Huoltopäivä

Lepoa, pyöränhuoltoa (pyörän ketju oli viallinen, 2 palaa jumittunut yhteen), sukulaisten kanssa tarinointia.

6. Päivä, Haukipudas-Oulu-Rantsila-Pulkkila-Kärsämäki-Emolahden leirintäalue, 185km

Jessen pyörä korjattu ja Joonas tuunasi pyöräni satulan

Matka jatkui siitä mihin jäimme, Haukiputaalaisen huoltoaseman pihalta kohti Oulua. Olo oli aika haluton jos ollaan rehellisiä, mutta kokemuksesta tiedän että kyllä se kone lähtee käyntiin kun muutama kilometri on poljettu. Ouluun oli noin 18km ja opasteet aivan huippuhyvät pyöräilijälle!

Hienoa olla syntymäkaupunkini Pollarin suojissa. "En pelkää polliisia, enkä juo pillillä piimää."

Oulun kierroksen jälkeen seurasimme jälleen upeasti tehtyjä opasteita etelään päin. Teimme reittimuutoksen matkallemme suunnaten 4-tietä etelään Jyväskylää kohti. Taloutemme ei suoraan sanottuna kestä enää enempää vastoinkäymisiä. Saimme kuulla Fordin kustannusarvion ja se on yli 3000 euroa. Lisäksi pyöristä on maksettava 2000 euroa. Nyt poljemme suorinta reittiä Hankoon ja tulemme junalla kotiin, ei kuitenkaan maitojunalla.

Poljimme 4-tietä vanhalla taktiikalla, mutta olimme hieman aikataulusta jäljessä. Maisemat olivat normaalia suomalaista maalaismaisemaa, aika tasaista maastoa. Vastatuuli teki polkemisesta kuitenkin raskasta. Pulkkilassa pidimme pidemmän tauon ja jatkoimme matkaa. Hieman ennen Kärsämäkeä alkoi ripsimään vettä ja keli huononi ja päivätavoitteeseen oli noin 40km. Ilta alkoi pimenemään ja liikenne oli ajamallamme tiellä vilkasta. Hieman alkoi jännittämään miten isot rekat havaitsevat meidät hämärällä tiellä kun meillä ei ollut valoja takana, ainoastaan isot heijastimet renkaissa ja satulalaukuissa.

Oli hieno tunne nähdä lopulta kaukaa loistavat ABC:n valot kun oli jo pimeää, lisäsimme vauhtia päästäksemme sinne tekemään ruokaostoksia. Leirintäalueelle oli vielä viitisen kilometriä matkaa. Ajoimme täysin pimeillä pyörillä kovaa vuhtia kohti Emolahden leirintäaluetta ja toivoimme löytävämme majoituksemme nopeasti. Opasteet leirintäalueelle olivat hyvät, mutta valaistus hieman huono. Avain pitäisi olla vihreässä postilaatikossa ja kämpän numero on numero 8. Jessen tarkat silmät löysivät postilaatikon ja minä löysin meidän kämpän. Söimme nopean iltapalan kunnon hiilihydraattipitoista ruokaa ja kävimme pesuilla. Unta ei tarvinnut houkutella sinäkään yönä. Yöunet jäivät kuitenkin vähiin kun herätys oli klo.05.00, sillä meidän pitää saada aikataulua kiinni seuraavaksi yöksi.

Emolahden kämppä, edullinen ja hyvät unet

7. Päivä, Emolahden leirintäalue-Pihtipudas-Viitasaari-Äänekoski-Jyväskylä, noin 175km

Heräsin jo ennen varsinaista herätystä Jessen vielä nukkuessa. Pakkasin tavaroita laukkuihin ja herättelin Jesseä siinä samalla. Sain kammettua Jessen ylös pakkaamaan varusteita ja syömään aamupalaa. Aamupalat syötyämme jätimme kämppään sovitun maksun ja palautimme avaimen vihreään postilaatikkoon mistä olimme ottaneetkin sen yöllä. Ehdotin Jesselle ruokapaikaksi Pihtipudasta, mutta Jesse sanoi että ajetaan Viitasaarelle saakka ja syödää siellä kunnolla. Näin myös teimme.

Viitasaarella

Viitasaaren kebab-ravintolan iso pizza

Viitasaarelle päästyämme ajattelin eri vaihtoehtoja ruuaksi. Kaupasta jotain ravitsevaa ja hyvää tai ABC-lounas? Jesse halusi kunnon pizzan ja se ei tuntunut yhtään hullummalta vaihtoehdolta minustakaan. Pizzan voimalla lähdimmekin "konkeloimaan" kohti Jyväskylää.

Keli oli ollut aamusta asti hyvin vaihteleva, mutta vastatuuli oli ehkä se inhottavin tällä osuudella. Lisänsä tekivät myös isot mäet, joita oli yllättävän paljon tällä välillä. Reidet olivat hapoilla monta kertaa näissä isoissa nousuissa ja vastaavasti alamäissä oli vastatuulta, mikä hidasti menoa aika paljon. Äänekosken lähestyessä pyöräni takapää tuntui jotenkin oudolta ja huomasin sen tyhjentyvän hiljalleen. Onneksi pääsimme juuri ja juuri paikallisen alemarketin pihaan, missä sain ostettua uuden sisuskumin pyörääni. Meidän mukana olleessa sisuskumissa oli liian paksu ventiili vanteen reikään, eli olin turhaan kantanut sitäkin mukanani jo satoja kilometrejä. Ostin renkaan paikattuani vielä toisenkin sisuskumin laukkuun jos sillekin tulisi myöhemmin tarvetta. Noin 5km ajettuamme rengas puhkesi uudelleen. Menimme Jessen kanssa erään puron varteen paikkaamaan kumia ja pyysin Jesseä tarkastamaan päällyskumin jos siellä on joku piikki tai vastaava, mikä puhkaisee kumin. Itse kävin paikkaamassa sisäkumin sillä aikaa kun Jesse tarkasti päällyskumia. Päällyskumista löytyi kuin löytyikin metallinen ohut lanka mikä oli puhkaissut kumin varmaan ensimmäiselläkin kerralla, mutta en itse ollut sitä löytänyt ensimmäisellä kerralla. Nyt kuitenkin pääsimme jatkamaan matkaa pienen viivästyksen jälkeen.

Mukavia nousuja

Äänekoskelta matka Jyväskylään tuntui taas raskaalta ja majoitus oli vielä monen mutkan takana huonojen opasteiden takia. Jessen kännykässä oli onneksi sen verran virtaa että pääsimme sen avulla Kesähotelli Harjuun. Saimme onneksemme majoituksen vaikka Jyväskylän suurajojen ralliväkeä alkoi majoittumaan samaan aikaan kaupunkiin.

Jyväskylän majoitus

Kävimme Jessen kanssa heti hotelliin päästyämme suihkussa ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Urakkamme alkoi olla jo voiton puolella ja päätimme etsiä vähän ravitsevampaa ruokaa kuin pizzaa tai hampurilaisia. Löysimmekin keskustasta erään italialaisen ravintolan naapurista upean Thai-ravintolan, josta saimme ravitsevan ateria hyvällä palvelulla. Jyväskylästä jäi mieleen hyvä palvelu hotellissa ja tässä ravintolassa. Saimme myös nukuttua hyvät unet ja aamulla tukevan aamupalan.

Hyvää ruokaa jossa on "saundia"

8. Päivä, Jyväskylä-Jämsä-Kuhmoinen-Padasjoki-Hämeenlinna, noin 190km

Lähdimme Jyväskylästä ajamaan kohti Jämsää huonossa kelissä joka huononi entisestään kunnon vesisateeksi. Jo pienen ajon jälkeen sade läpäisi sadevarusteet, mutta pysyimme lämpiminä suhteellisen hyvin, vaikka olimmekin läpimärkiä. Ensimmäisen tauon paikka oli Patalahdessa, missä odottelimme sateen hellittävän hieman ja söimme Subin sämpylät. Tauko oli ihan virkistävä ja jatkoimme matkaa vesisateesta huolimatta. Seuraavaksi taukopaikaksi tuli Kuhmoinen. Vesisade oli hellittänyt ja aurinko pilkisti aina silloin tällöin pilven raosta. Pidimme pienen herkuttelutauon ja luin päivän Hesarin sillä aikaa kun Jesse söi ja teki päivitykset. Ennen lähtöä kävin ottamassa kuvan hienosta talosta joka oli kuulema vanha työläistentalo.

vanha Kuhmoisten työväentalo

Oli mukava ajella kohti Padasjokea hyvässä säässä ja suhteelisen rauhallista tietä myöten. Olimmekin ajaneet hyvää vauhtia tauoista huolimatta. Padasjoella pidimme pidemmän ruokatauon, koska seuraava ruokkapaikka olisi luultavasti vasta Hämeenlinnassa. Padasjoelta suuntasimme Hämeenlinna ja yöpymispaikkaamme. Hämeenlinnan tie oli todella hyvä ajaa ja saimme hyvän nopeuden päälle jo heti alussa. Kävimme ostamassa vähän evästä hotelliin jostain Lammin kohdalla olevasta ostoskeskuksesta ja jatkoimme välittömästi matkaamme kohteeseen, Hotelli Vaakunaan. Siellä kävimme pesuilla, söimme kaupasta ostettuja eväitä, katselimme telkkaria ja minä kävin alakerrassa juomassa oluen. Nukuin todella huonosti sinä yönä, koska huoneen ilmastointia ei voinut säätää viileämmälle. Huoneessa oli ahdistavan kuuma! Päätimme laittaa herätyksen klo.04.30 ja syödä aikaisen aamiaisen että ehtisimme Hankoon hieman aikaisemmin kuin joskus myöhään illalla. Tuntui jo uskomattomalta, Hankoon!! Urakka olisi ohi huomenna.

9. Päivä, Hämeenlinna-Riihimäki-Hyvinkää-Lohja-Karjaa-Tammisaari-HANKO, noin 195km

Saimme Hämeenlinnan Hotelli Vaakunasta aamulla todella loistavan tankkauksen viimeiselle osuudelle. Oli hienoa polkea hiljaisen kaupungin läpi kohti vanhaa Helsingintietä. Moottoritiet olivat aina hieman ongelmallisia matkapyöräilijälle, mutta tämä 130-tie oli selkeä ajaa ja siellä ei ollut paljoa liikennettä.

Aamuinen Hämeenlinna

Emme päässeet kovin kauaksi Hämeenlinnasta, kun sadevarusteet oli kaivettava päälle. Vettä tuli kunnolla isoilla pisaroilla niskaan, mutta se ei matkaajia hidastanut. Ainoa asia mikä harmitti, oli kun en pärjännyt enää Jesselle vetokisoissa kaupunki/kunnanraja kylteille. Jesse voitti kaikki mitä tuli vastaan. Itse yritin selittää Jesselle tappioitani sillä että "hyvä se sieltä peesistä on lähteä polkemaan". Totuus taisi olla vain, että Jessellä oli vielä niin paljon voimia jäljellä ja minulla alkoi jo jaloissa painamaan.

Ohitimme Riihimäen ja Hyvinkään sateen piiskatessa vasten kasvoja. Samoissa merkeissä jatkoimme ensimmäiselle ruokapaikallemme, joka oli jossain Hangontien alkutaipaleella. Siellä söimme lounaaksi kiusausta ja uunimakkaraa. Pienen kuivattelun jälkeen lähdimme kohti määränpäätä, ihmisten ihmetellessä mitä ukkoja nämä oikein ovat.

Vähän ennen Lohjaa vesisade muutui kuuroiksi ja tie hieman sekavaksi. Moottoritiet ja rampit hidastivat matkaajien menoa. Tunnelma oli kuitenkin upea! Karjaa jäi taakse ja Tammisaaressa Jessen piti saada vähän hampurilaista ja itse söin paninin. Täytimme vesipullot Shelliltä lähdettyämme ja poljimme hyvässä kelissä kohti Hankoa. Tammisaari oli komea paikka, sinne olisi voinut jäädä vaikka päiväksi kiertelemään ja katselemaan. Nuorella miehellä oli nyt kiire päästä Hankoon.

Jesse voitti tämänkin vetokisan

Jesse voitti viimeisenkin vetokilpailun Hangon kyltille, lopputulos 21-11 Jesselle. Kaikkia kylttejä emme kilpailleet, koska ne olivat vaarallisilla paikoilla ja rinnakkainajo olisi voinut olla kohtalokasta. On se "tiukka Jehu" 15-vuotiaaksi! Löytyy kestävyyttä ja voimaa. Vielä oli kuitenkin matkaa jäljellä, vaikkakin enää vain murto-osa siitä mitä on takana. Loppumatka Hangon kyltiltä poljettiin leppoisissa merkeissä kohti majoitusta. Majoitus soitettiin sattuman varaiseen majoitukseen. Viking motelli kuulosti ihan hyvältä meille.

Majoitus löydettiin hyvien opasteiden avulla ja se sinne saavuttuamme meidät otti vastaa noin 2 metrinen prätkämies. Hän toivotti meidät tervetulleeksi Hankoon ja hänen vaatimattomaan majoitukseensa. Meistä se oli upean näköinen paikka, tosin suihku ja vessat olivat käytävällä. Majoitus oli todella Viikinki-henkinen. Veimme varusteet huoneeseemme ja lähdimme kiertämään Hankoa sekä käymään kaupassa. Otimme vielä saapumiskuvan mielestäni sopivalla muistomerkillä.

Mannerheimin kesäpaikka, Neljän Tuulen tupa

Hangon Casino

Määränpää saavutettu

Loppusanat

Olimme 24.7.-1.8. Nuorgan-Hanko välillä 9 päivää, joista pyöräilypäiviä oli 8. Sunnuntain 28.7. pyhitimme huolto- ja lepopäiväksi. Matkaa meille kertyi yli 1450km. Pyöräilypäivinä poljimme Jessen kanssa 12-16 tuntia päivässä. Matka sisälsi paljon hienoja hetkiä pojan kanssa ja uskoisin, että Jesse tulee muistamaan kovan taipaleemme loppuikänsä. Näimme maisemia, minne tulemme vielä palaamaan ajan kanssa uudestaan. Tapasimme matkalla mukavia suomalaisia ihmisiä, pois luettuna Kemin känninen öykkäri. Autoilijat suhtautuivat pyöräilijöihin kunnioituksella, muutamaa Volvokuskia lukuun ottamatta.

Vastoinkäymisiä oli jo alkumatkasta, mutta ne pystyttiin voittamaan tai lykkäämään reissun jälkeen hoidettavaksi. Projektina pyöräreissu ei onnistunut, mutta duo ja solo suorittivat hommansa hyvin. Projekteissa tarvitaan yhteistyökykyä, tiimin muiden jäsenten kuuntelua ja työtaakan jakamista. Heikoimmalta taakkaa vahvemmalle periaatteella. Lisäksi on huolehdittava aina kaikkien onnistumisesta. Voisin lisätä vielä monta muutakin asiaa, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Määränpään tai tehtävän suorittamisessa pitää kuitenkin olla epäitsekäs ja päättäväinen samaan aikaan. Vaatii kuntoa, sitkeyttä ja kivunsietoa kun suorittaa tämän reissun. Meiltä löytyi nämä ominaisuudet.

Jesselle iso hatunnosto. Hän on melkoisella todennäköisyydellä ainoa 15 vuotias nuori, joka on tehnyt vastaavan suorituksen ilman huoltoautoa. Hän kuljetti kaikki tavaransa alusta loppuun itse ilman minkäänlaista apua.

Kiitän kaikkia meitä tukeneita, kannustaneita, auttaneita yrityksiä, Radio Novaa, perheitä, sosiaalisen median ystäviä ja henkilöitä: Jaskaa, Ollia, Marsaa, Satua, Joonasta, Irmeliä, Mattia, Mikkoa ja tietenkin Satun naapuria Jania. Suuret kiitokset kuuluvat projektin rakentamisessa mukana olleita. Mahtava nettiavustaja: Nora, Kuljettaja: Venla ja apukuski: Nea

Kiitos omalle vaimolle Sarille kun kannustit minut ja Jesset Hankoon! Kiitokset myös Jarille, olisi ollut hienoa polkea samaa matkaa halki Suomen.

Nyt minä lopetan tämän projektin tähän alan odottamaan kesälomaani joka alkaa 19.8.

-JT- Viimeinen aamu

-JT- Salo-Hanko + muut ajelut 107 km 24.5km/h

Heräsin Salon Sokos hotellista, jalat jäykkänä ja takapuoli hellänä, siis satulassa istumisesta. Aamiksen jälkeen matkaan ja keli parani mitä lähemmäksi Hankoa saavuin.
Matkan rasitus tuntui jaloissa, mutta fiilikset oli niin hyvät että oli mahtava ajaa. Kaukana oli ne viidennen päivän henkisesti minut täysin masentaneet pohojanmaan pitkät vesisateessa vastatuuleen poljetut suorat.
Myös parin km sivupisto Marsalkka Mannerheimin muistokivelle oli mieluisa.
Hankoon saapuminen oli tunteikas olin siis saavuttanut jotain. Ajelin ensin kaupunkia katsellen ja kävin kysymässä torilla mikä on Hangon eteläisin paikka? Sain kolmen örmy Hankolaisen kinastelemaan keskenään siitä mikä paikka on eteläisin, eivät varmaan edes huomanneet kun poistuin hiljaa paikalta.
Kävin matkailuneuvonnassa kirjoituttamassa lapun, alkosta samppanjapullon ja sitten eikun rannalle. Pyysin ohikulkijaa ottamaan kuvan, hetken zoomailtuaan hän kysyi (englanniksi) teitkö tosiaan tuon? Sen jälkeen otettiin kuvia hänen koko perheen kanssa.
Siitä pyöräilin talviuimareiden majalle uimaan, shamppanjapullon kera 17 astein merivesi tuntui hyvältä kipeytyneissä jaloissa.  Makailin uinnin jälkeen sileällä rantakalliolla siemaillen samppista ja tuprutellen sikaria, hento merituuli tuntui hyvältä iholla.

Olen tehnyt hienon matkan, hienon matkan varsinkin omaan sisimpääni. Siihen tunteeseen kun "kaadun" ja nousen taas ylös uudestaan. Kun nousen tiedän olevani taas vähän vahvempi.

Kiitos kaikille rakkaille ystäville, jotka jaksoitte kannustaa vaikeina aikoina.

Kuva 1. Patrioottina kävin tekemässä kunniaa marsalkka Mannerheimin muistokivellä. Ai niin pitäähän joka bloggauksessa olla yx pönötyskuva.

Kuva 2. Nuorgam-Hanko 10 päivää 1630km :-)

Kuva 3. Vartiovuori ja kaunis Hangon kirkko. 

-JT- Vähiin käy

-JT- Kohta Hangossa :-)
Viimeisiä km poljen, aurinko paistaa.  Mä vaan chillailen ja fiilistelen vikat kilsat. :-)

Kuva 1. Hanko lähestyy, enää 24 km

-JT- 9 Päivä. Loppu lähestyy

Rauma-Uusikaupunki-Turku-Piikkiö-Salo 175km ka. 24.4km/h

Aamu alkoi hieman tukkoisissa merkeissä, johtuen edellisen illan Veryttelystä Poroholman leirintäalueelle. On muuten hieno paikka (muistaakseeni).
Raumalta lähdi pikkutietä (196) Uuttakaupunkia kohti, jos pohjanmaan sateiset 5km pitkät suorat oli puuduttavia, niin tämä oli kaikkea muuta. Tasaista mutkittelevaa asfalttitietä kauniissa Suomalaisessa maalaismaisemassa. Kyllä sielu lepäsi. Luulisi että tässä vaiheessa haluaisi suoraan Hankoon, mutta tätä reittiä pitkin tuli taas mittariin vajaa 30 km lisää, kyllä kannatti. Uudenkaupungin torilla join elämäni parhaan kylmän minttukaakaon (ihan selvenyksenä ei sis. alkoholia) Torilla oli myös live musiikkia. Kelpasi siinä istua ja paistatella päivää. Matka jatkui pikkutietä (194) Turkuun ja maisema ed. yhtä kaunista. Turussa kiertelin nähtävyyksiä ja korjautin samalla pyöräilykengän. Korjaaja kyseli reissustani, kun kerroin kuinka olen ajanut, hän sanoi että talo tarjoaa korjauksen.
Turusta kun lähdin kohti Saloa niin matkalla tapasin Norjalaisen Mattisin hän oli matkalla Helsinkiin. joten Saloon asti matka sujui mukavasti rupatellen. Huomenna olisi "enää" n. 90km Hankoon. Tuli jo nyt hieman haikea mieli, kohta tämän on ohi.

Kuva 1. Aamupäivästä ajoin tätä pilveä "karkuun".

Kuva 2. Heinolan poikien kanssa Turkuun saapumassa.

Kuva 3. Mä olin Turus, Enk kummallakaa puolel jokkee, ku olin sillalla.

Kuva 4. Norjalainen Mattis, jäähyväiset Salon huoltsikalla. Kiitos Mattis :-)

-JT- 8 Päivä Vihdoinkin Aurinkoa :-)

Närpiö-Pori-Rauma 175km ka 22.7km/h
Aamu oli kelin ja kropan puolesta ankea, eikä yöllä tullut hälytys Närpiön paloasemalla parantanut olotilaani. Pomppasin sängystä varmaan metrin ilmaan kun hälytys tuli ja hetken mietin kuka, missä ja milloin. Kokonaisuutena nukuin yön kumminkin yllättävän hyvin. Normaali aamutoimet ja extra-annoksen valkovaseliinia paksujen poskien väliin laiton jälkeen, eikun Närpiöstä 8 tielle ja taas puskemaan vastatuuleen. Lyhyet pyöräilyhousut ja päälle vedetyt pitkät pyöräilyhousut pehmittivät kivasti kipeytynyttä takamusta. Satulaan ei enää hypätä, siihen asetutaan, asetutaan erittäin varovasti.
Vauhti oli todella hidasta puuskittaisessa ja kosteassa vastatuulessa, ajattelin positiivisesti onneksi ei sada.. No niimpä. Sitten alkoi vesisade joka oli onneksi aika kevyttä edelliseen päivään verrattuna ja sitä kesti vain hetken. Närpio-Pori väli oli tylsähkö ja pitkä. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä kun asetat päivä tavoitteen, niin jaa se lyhyempiin tavoitteisiin. Kun sen saavuta, niin mieti kuinka paljon olet edennyt ei sitä kuinka paljon on viellä edettävää. Ajattelin välillä että ompas pitkä matka ja se teki siitä viellä pidemmän. Muistelin että ennen Poria on komea tuulimylly ja meneväni siihen tutustumaan. Huomasin saapuvani Poriin josta iloitsin, mutta en ollut nähnyt mitään tuulimyllyä. Poriin saapuessa armon aurinko alkoi paistamaan ja fiilis muuttui sen myötä. Ajelin Poria ympäri katsellen paikkoja ja sitten perussetille eli torille kahville. Kävin myös esittäytymässä tori parlamentille.
Matkaan taas, nyt mieli oli iloinen. Aurinko paistoi ja tuuli oli hieman tyyntynyt siis Rauma kohti.
Ajoin suoraan vanhaan kaupunkiin, cruisailin siellä ihaillen taloja ja kauniita kapeita kivikujia. Mielettömän hienoa ja sielu lepäsi. Minusta tuli Rauma fani :-)
Olisin halunnut käydä syömässä Suomen Master Chef kisan voittajan ravintolassa, mutta hikisenä pyöräilyasussa olisin ehkä saanut pahoja katseita. Siispä Amarillon terdelle syömään kana cesarisalaatti lasi valkkaria ja puhelu Rauman palolaitokselle jonne pääsin yöksi. Sain mielettömän lämpimän vastaanoton ja oli kuin "kotiinsa" tullut. Kiitos Mikko vieraanvaraisuudesta :-) Saunomisen jälkeen kolleegat suosittelivat että kävisin sillä perinteisellä yhdellä Poroholman leirintäalueella. No kävinhän minä yhdellä (toista) Juttelin aivan mahtavien Raumalaisten kanssa joten ilta oli ikimuistoinen ja Rauman murre on aika huippis.
Siitä syystä päivittelen eilisen tapahtumia vasta nyt samalla mutustellen suolaista aamupalaa. Tästä suuntana Turun saaristo, siis taas luvassa lisäkilometrejä reitille, mutta uskon että se kannattaa. 

Kuva 1. Merikarviankosken ylittävä vanha 8 tien arkkitehtoonisesti kaunis kivisilta.

Kuva 2/3. Tori parlamentti kokoontuu.

Kuva 4. Vanhan Rauman idylllisiä pikkukujia.

Kuva 5. Kolleega Mikolle kiitos ystävällisyydestä. :-)

-JT- 7 Päivä

-Jari Tarvus- 7 Päivä
Uusikaarlepyy-Vaasa-Närpiö.
158 km ka. 23.5km/h
Aamulla herättyäni kuuntelin sateenropinaa ja ajettelin, että jahas tälläinen päivä tulossa. Aiemmasta pyöräilykokemuksesta muistan että märkänä kun pysähdyt niin liikkeellelähtö on tosi hankalaa. Aamulla soin itselleni korviin nappikuulokkeet ensinmäistä kertaa tällä reissulla, sekä suklaalevyn. (joka jäi syömättä)
Matka lähti käyntiin n. 7.40 suhteellisen pirteillä jaloilla, vaikkakin vettä satoi niin radiosta soinut Queenin Show must go on sai minut hyvälle fiilikselle. Edellisenä iltana tehty taustatyö mielenkiintoisista kohteista matkallani ei ollut tuottanut tulosta ja sen totesinkin hyvin pian ei oikein mitään nähtävää.. Siis kampea vääntämään ja kohti Vaasaa. Aikaa sinne meni vajaa 3h ja torille saapuessa olin tietysti aivan läpimärkä. Pistin pyörän Hotelli Vaakunan eteen ja vaihdoin siinä kuivat vaatteet. Olin ehkä hieman outo näky kun pelkät pyöräilyhousut jalassa tein vaaterumbaa ja sainkin muutaman aika pitkän paheksuvan katseen. Amarillossa kuumakaakao sai jo minut hyvälle tuulelle ja kun siihen lisäksi viiniä, sekä fajitasbufee niin kyllä taas kelpasi. Hetken jo mietin jääväni Vaasaan, mutta muutama puhelu, niin Närpiöstä järjestyi yöpaikka.
Jos Oulun ohitus polkupyörällä on yksi parhaiten opastetuista Suomessa niin Vaasa oli ylivoimaisesti huonoin. Kaikki viitat Poriin oli vihreitä eli moottoriliikennetie viittoja. Onneksi sanonta: kysyvä ei tieltä eksy piti paikkansa. 10km ajeltuani pääsin 8 tielle ja taas reippaan vesisateen saatteleman kohti Närpiötä. Vaikka vettä tuli lähes kokopäivä niin ajoin aika hyvällä fiiliksellä. Närpiön lidlin kautta kolleegoille hieman pullaa ja sitten eikun huoltamaan itseään. Nyt naputtelen blogia saunanraikkaana, pyörähuollettu, ruokailtu ja varusteet pesussa. 

Kuva 1. Kyröjoki 

Kuva 2. Täs on meidän pitkät pellot, täs on meidän vainiot...

Kuva 3. Kastunut Jari Tarvus pojottaa Vaasan torilla.

-JT- Harmaata ja sateista

-JT- Uusikaarlepyy, 6 Päivä

Pyhäjoki-Kalajoki-Kokkola-Pietarsaari-Uusikaarlepyy.
175km ka. 22.5km.
Lähdin klo 8 jälkeen Pyhäjoen paloasemalta kohti Kalajokea. Kiitos Mikolle vieraanvaraisuudesta.
Mietin mikä oli päivän kohokohta? Niin sellaista ei oikein ollut. Kalajoki ja hiekkasärkät oli komea näky, mutta uimaan ei suositeltu menemään. Lokit ovat suuren jätösmäärän takia pilanneet vedet.Nautin leirintäalueen kahviossa "aamupalan" ja jatkoin Kokkolaan. Saavuttuani sinne, kysyin toria lähestyessäni mitä kannattaisi käydä katsomassa? Vastaus oli ettei täällä ole oikein mitään. Jahas no siinähän sitä. Kaakaot torilla, kierros pyörällä vanhassa Kokkolassa ja 7 sillan saaristoreittiä Pietarsaareen. Koko matkan satoi vettä ja oli vastatuuli, joten aika tympeä oli matka. Pietarsaaresta soitin yöpaikan Uuskaarlepyyn asemalle ja sinne singersin taas vesisateen ja vastatuulen saattelemana. Takapuoli hellänä ja jaloissa särkyä. Toivottavasti yöllä sais nukuttua, sillä huomisesta näyttää tulevan taas aika sateinen.

Kuva 1. Zacharias Topeliuksen syntymäkoti Uusikaarlepyyssä.

Kuva 2. Pyörä lähtövalmiudessa.

Kuva 3. Kalajoen hiekkasärkät.